Argumentin perusteleminen

Argumenttia arvioimisessa on kaksi keskeistä kysymystä. Vain jos molempiin voidaan vastata myönteisesti, voidaan sanoa, että argumentin johtopäätös on osoitettu:

Argumentin rakenne	Tukevatko perustelut johtopäätöstä? Perustelut eivät tue johtopäätöstä, jos voisi olla niin, että perustelut olisivat totta ja johtopäätös väärä.
Perustelujen sisältö	Ovatko perustelut totta? Perusteluja arvioitaessa täytyy ottaa huomioon se, tukevatko ne johtopäätöstä - itsenäisesti, jolloin riittää yhdenkin itsenäisen perustelun totuus vai - yhdessä, jolloin kaikkien täytyy olla totta.

Argumenttia arvioitaessa ei siis ole mitään syytä ottaa suoraan kantaa siihen, onko johtopäätöksen kanssa samaa mieltä vai eri mieltä. Jos argumentin muoto on oikea ja sen perustelut tosia, myös johtopäätöksen täytyy olla tosi. Toisin sanoen, jos on sitä mieltä, että johtopäätös ei voi pitää paikkansa, niin silloin on vika löytettävä joko argumentin muodosta tai perustelujen totuudesta.

Argumentteja perustellaan usein epätäydellisillä tavoilla, kuten

• esimerkkeihin vetoamalla
• auktoriteettiin vetoamalla
• analogiaan vetoamalla

Millään näistä tavoista ei johtopäätöstä voida aukottomasti perustella, sillä vastaus esimmäiseen kysymykseen on aina varauksellinen. Koska näitä perustelun muotoja kuitenkin käytetään usein ja kaikkia niitä voidaan käyttää joko hyvin tai huonosti, on niiden luonne syytä tuntea.

Pitävästi johtopäätös voidaan osoittaa deduktiivisen perustelun avulla.